Carl Olof Cronstedt (1756–1820)

Viaporin viimeinen Ruotsin vallan aikainen komendantti oli Carl Olof Cronstedt, joka muistetaan erityisesti roolistaan Viaporin antautumisesta Suomen sodassa.

Cronstedt oli jo kahdeksanvuotiaana vapaaehtoisena Viaporissa. Hän valmistui tykistön upseeriksi, lähti ulkomaille opiskelemaan, kunnes palasi vuonna 1779 Viaporiin. Hiukan myöhemmin hän toimi Suomen eskaaderin päällikkönä ja meriasioista vastaavana ministerinä, mutta joutui sitten kuningas Kustaa IV Aadolfin epäsuosioon. Vuonna 1801 tie vei jälleen Viaporiin, jossa Cronstedt sai linnoituksen komendantin viran.

Vuonna 1808 Venäjä hyökkäsi Suomeen ja piiritti Viaporin linnoituksen. Erinäisten neuvotteluiden jälkeen linnoitus antautui. Vastuussa tapahtuneesta oli komendantti Cronstedt, joka piirityksen edetessä oli vakuuttunut vastarinnan hyödyttömyydestä. Kyseisistä tapahtumista on kiistelty 1800-luvulta lähtien, mutta yhtä ja ratkaisevaa syytä antautumiselle on vaikea hahmottaa. Cronstedt itse oli vakuuttunut, että aika tulee osoittamaan hänen tekonsa oikeaksi.

Ennen kuin Cronstedtin maine tahraantui Viaporin antautumisen myötä, hän oli saavuttanut ruotsalaisen sotasankarin maineen. Kustaa III:n sodassa Cronstedt oli johtanut Ruotsin laivaston maineikkaaseen Ruotsinsalmen taistelun voittoon, joka pelasti maan tappiolta sodassa. Harva kuitenkaan muistaa tätä seikkaa, kun puhutaan Cronstedtin jälkimaineesta.

Kun venäläiset ottivat Viaporin haltuunsa, Cronstedt perheineen muutti Mäkkylän kartanoon ja sai Venäjän keisari Aleksanteri I:n myöntämää eläkettä loppuelämänsä ajan. Ruotsalainen tuomioistuin tuomitsi Cronstedtin kuolemaan, mutta Aleksanteri kumosi tuomion rauhansopimukseen vedoten. Cronstedt kuoli vuonna 1820 elettyään pitkään hiljaisuudessa ja julkisuutta vältellen.