Kustaa III (1746-1792) 

Kustaa nousi valtaistuimelle vuonna 1771 isänsä Aadolf Fredrikin kuoltua. Valtaannousua seuranneena vuonna hän toteutti säätyvallan ajan päättäneen vallankaappauksen, jossa Viaporin linnoituksella oli keskeinen tehtävä. Kaappaus alkoi suunnitelman mukaisesti Viaporin haltuunotolla.

Vallan kaapannut kuningas halusi palauttaa aiemmissa sodissa Venäjälle menetettyjä alueita hyökkäyssodalla ja samalla nostaa valtakuntansa jälleen suurvallaksi. Vuonna 1788 käynnistyi niin sanottu Kustaan sota, kun Ruotsi hyökkäsi Venäjälle. Kustaa ei onnistunut tavoitteissaan, mutta Ruotsi kykeni toisaalta säilyttämään rajat ennallaan, vaikka tilanne vaikutti välillä maan kannalta huolestuttavalta. Sodan aikana Viapori toimi ansiokkaasti laivaston tukikohtana ja osaltaan mahdollisti ratkaisevan Ruotsinsalmen taistelun voiton vuonna 1790.

Viaporin eteläisin linnoitus sai vuonna 1751 nimensä kruununprinssi Kustaan mukaan, kun se kastettiin Kustaanmiekaksi. Myöhemmin koko saareen alettiin viitata tällä nimellä. Kustaa vieraili useita kertoja linnoituksessa ja luonnosteli itse linnoituksen suunnittelijan, ystävänsä Augustin Ehrensvärdin hautamuistomerkin. 

Kustaa III oli hyvin kiinnostunut tieteistä ja taiteista. Hallitsijana hän noudatti valistuneen itsevaltiuden ihanteita.

Kustaa III salamurhattiin vuonna 1792. Hänen jälkeensä kuninkaaksi nousi Kustaa IV Aadolf.