Linnoitusjärjestelmä

Viaporin linnoituslaitteita ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1748 soveltaen Sebastien Le Prestre de Vaubanin bastionijärjestelmää. Viaporista luotiin epäsäännöllinen linnoitus, jonka varustukset tehtiin erikokoisiksi ja -muotoisiksi. Linnoitteet rakennettiin suunnitelman mukaan paikallisia olosuhteita myötäillen, mikä tarkoitti useimmiten varustusten louhimista kallioon.

Lopullisessa suunnitelmassa linnoitus jakaantui päälinnoitukseen ja sitä ympäröiviin ulkolinnoituksiin. Päälinnoitus koostui Isosta Mustasaaresta ja Susisaaresta. Ulkolinnoituksiin kuuluivat Kustaanmiekka, Pikku-Mustasaari, Länsi-Mustasaari, Särkkä ja Vallisaari.

Viaporin siirryttyä Venäjän hallintaan bastionijärjestelmä oli vanhentunut. Venäläiset alkoivat Krimin sodan (1853 - 1856) sytyttyä rakentaa uusia tykkipattereita muun muassa Vallisaareen, Kuninkaansaareen ja Santahaminaan. Myös Helsinkiin tehtiin uutta puolustusketjua. Krimin sodan aikana linnoitus laajeni huomattavasti. Viaporin puolustuskehä siirtyi ulommas. Liittoutuneiden pommituksen alla taistelukyky paljastui kuitenkin heikoksi.

Linnoituslaitteita vahvistettiin 1800-luvun lopulla peittämällä niitä hiekalla. Muutenkin linnoitusta kunnostettiin aktiivisesti ennen vuosisadan vaihdetta. Muutokset vaikuttivat voimakkaasti Helsingin merellisen edustan maisemaan. Nykyisen maiseman peruselementit syntyivät 1880- ja 1890-luvuilla, jolloin Susisaaren, Kustaanmiekan ja Vallisaaren rantavallit saivat nykyisen asun.

Uuden vuosisadan vaihduttua työt kuitenkin hiljenivät ja aseistuskin jäi huomattavasti jälkeen muiden suurvaltojen jatkuvasti uudistuvasta kalustosta. Ensimmäisen maailmansodan aikana Viaporin puolustus siirtyi muutaman kilometrin ulommaksi, sillä uutta puolustuslinjaa rakennettiin muun muassa Harmajalle, Kuivasaareen ja Isosaareen. Lisäksi mantereen puolta linnoitettiin. Sodan lopulla Helsingin ympärillä oli kolme maarintaman puolustuslinjaa. Venäjän vallankumous pysäytti Viaporin linnoitustyöt ja keväällä 1918 linnoitus siirtyi itsenäisen Suomen haltuun.

Suomenlinnassa on säilynyt ainutlaatuinen kulttuuriperintö, jonka muodostaa 1700-luvun bastionilinnoitusten ohella 1800-luvun lopun rannikkotykkipatterit, ruutikellareineen, varastoineen ja kasarmeineen. Valli- ja Kuninkaansaari ovat siirtymässä pois puolustusvoimien käytöstä. Näillä saarilla oleva, viime vuosikymmeninä lähes koskemattomana säilyneen kulttuuriperinnön pelastaminen tulee olemaan lähivuosina haasteellinen tehtävä.