Tykistö ruotsalaisella kaudella

Linnoituksen rakentamisen alkaessa vuonna 1748 tykit jakaantuivat käyttötavoiltaan kenttä-, linnoitus- ja laivatykistöön. Tykit olivat suustaladattavia. Varsi­nainen rannikkotykistö erkani kenttätykistöstä vasta 1800-luvulla.

Ruotsin vallan aikana Viaporin linnoituksen aseistukseen kuului linnoitus­tykistön ohella laivakanuunoita ja kenttätykkejä. Linnoitustykistö oli rakenteellisesti laivatykistön kaltaista. Rakentamisen alkuvuosina linnoi­tuksen aseistuksena oli todennäköisesti enimmäkseen laivoista siirrettyjä tykkejä. Riittävän tukevien ampuma-alustojen ja -aukkojen sekä tykkikasemattien valmistuttua saarille sijoitettiin raskaita linnoitustykkejä.

Ylävalleilla oli kaksipyöräisiä kenttätykkejä avoasemissa. Niillä oli suhteellisen pitkä kantama ja laaja ampumasektori. Niiden alapuolella olivat nelipyörälaveteilla olevat tykit. Osa niistä oli kasemateissa, jolloin ampumasektorit jäivät verraten suppeiksi ja tulitus kohdistui hyvin kapeaan alaan. Näitä tykkejä kutsuttiin myös kasemattitykeiksi.

Kevyt tykkikalusto oli tarkoitettu maihinnousun torjuntaan rannan tuntumassa sekä lin­noi­tuksen sisäiseen eli toisen puolustuslinjan hallintaan. Raskaampi kalusto oli suunnattu keskeisiin, kauempana oleviin kohteisiin maa- ja meririn­tamalla.

Linnoituksen torjuntakyky perustui myös siihen, että linnoitussaarilla oli lähes täydellinen siilipuolustus, vaikkakin tykit olivat kantamaltaan vaatimattomia. Tehokas tulitus oli ai­kaan­saa­tava suurella tulentiheydellä, jolloin edes muutama laukaus osui kohteeseen. Saarten sisäosien puolustus tapahtui paljolti kevyen tykistön ampumilla kartesseilla eli hauleja ja metalli­kap­paleita sisältävillä ammuksilla.

Ruotsalaiskauden tykit oli luokiteltu naulajaotukseen. Perustana oli ammuksen paino il­maistuna nauloina (naula = 0,415 kg), joka mittayksikkönä sittemmin suhteutettiin putken ka­liiperiin. Tykkejä oli kolmenaulaisista neljäkymmentäkahdeksannaulaisiin saakka. Tarkkoja tietoja tykkien luku­mää­rästä eri aikoina ei ole olemassa. Vuoden 1803 suunnitelman mukaan linnoituksessa tulisi olla 1395 tykkiä, mutta todellisuudessa luku jäi huomattavasti tämän alle. Vuonna 1808, Suo­men sodan aattona, tykkejä oli noin hieman yli puolet tarvittavasta määrästä. Kantama oli muutamasta sadasta metristä 1300 - 1400 metriin, mikä johtui mm. tykkien pienestä lähtökulmasta. Kim­mokeammuksella kantama saattoi olla jopa 2-3-kertainen.

Lyhennetty Ove Enqvistin artikkelista.

Lähteet:

Enqvist, Ove ja Paulaharju, Jyri: Viaporin tykistö, julkaisematon käsikirjoitus, Helsinki