Linnoitusmaiseman historiaa

Alkuperäinen saaristoluonto, monisatavuotinen rakentaminen ja maiseman muokkaaminen limittyvät Suomenlinnassa erottamattomasti toisiinsa. Maiseman vyöhykkeitä tarkastelemalla voi ymmärtää myös Suomenlinnan rakentumisen historiaa.

Suomenlinnaa ryhdyttiin rakentamaan karuille kallioisille saarille 1700-luvun puolivälissä. Linnoitustyön lähtökohtana oli bastionilinnoitus, joka polveilevan kalliomaaston vuoksi toteutettiin Suomenlinnassa epäsäännöllisenä. Linnoituksen sisimmän ytimen muodostivat telakka ja Linnanpiha Susisaarella.

1800-luvun puolivälissä, Venäjän vallan aikana linnoitus todettiin teknisesti vanhentuneeksi. Tämän vuoksi saarten lounaisrannoille rakennettiin uusi meripuolustusrintama valleineen ja tykkiasemineen. Venäläisaikainen linnoitusrakentaminen muokkasi maisemaa erityisesti Kustaanmiekalla, Susisaaressa ja Länsi-Mustasaaressa.

Suomen itsenäisyyden aikana linnoitus menetti sotilaallisen merkityksensä. Linnoitusmaiseman pääpiirteisiin ei enää tehty suuria muutoksia.

Hoitokunta on yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa tehnyt 1970-luvulta eteenpäin työtä linnoitusmaiseman monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Kasvillisuus kertoo tarinaa menneestä

Suomenlinnan kasvillisuudesta voi lukea linnoituksen kulttuurihistoriaa. Ihmisen toiminta on tuonut mukanaan lajeja niin muualta Euroopasta, Aasiasta kuin Pohjois-Amerikastakin. Tulokkaat muodostavat saarten alkuperäislajien kanssa omalaatuisen kasviyhdyskunnan.

Suomenlinnan rakentamisen ajan kasvistotiedot ovat satunnaisia. 1760-luvulta säilynyt merkintä kertoo, että saarille istutettiin vaahteraa, pihlajaa, orapihlajaa ja syreeniä.

Puuvartisen kasvillisuuden ohella ruotsalaiskauden tulokkaita ovat puutarhakulttuurin kehittymisestä kertovat koristekasvit. Mauste- ja rohdoskasvikantojen jälkeläisiä tavataan linnoituksessa edelleen.

Kuvitus_piperrajattu

Löytöretkelle kasviston maailmaan

Luonteenomainen osa Suomenlinnan kasvistoa ovat venäläisajan tulokkaat. Idästä tulevien huoltokuljetusten mukana linnoitukseen saapui aiemmin tuntemattomia kasvilajeja. Osa niistä kotiutui pysyvästi. Syreenin ohella Suomenlinnan maiseman tunnusomaisimmaksi kasviksi mielletty ukonpalko on venäläisen ajan perintöä.

Suomenlinnaan saapuu yhä uusia lajeja, jotka haastavat vanhan kulttuurin seuralaisia taisteluun elintilasta. Linnoitusmaiseman kasvisto tarjoaa alati muuttuvan löytöretkikohteen sekä vierailijoille että alan tutkijoille.

kuvitus_U-konpalko_ryssankaali

Ruotsalaisaikainen maisema Kustaanmiekalla

Vuosina 1750–1753 rakennettu Kustaanmiekan rantavarustus heinää kasvavine ampumatasoineen on parhaiten säilynyt osa ruotsalaisen kauden bastionijärjestelmää. Se oli myös Suomenlinnan ensimmäisiä korjauskohteita; sitä kunnostettiin jo 1920-luvulla.

Kustaanmiekan varustusten oli tarkoitus suojata Helsingin tärkeintä sisääntuloväylää ja torjua tuliaseiden avulla vihollislaivojen kulkua. Varustuksena Kustaanmiekka jäi vanhentuneena käytöstä jo 1800-luvun lopussa.

kuvitus_kustaanmiekka_rantavarustus

Muureja kunnostetaan

Kustaanmiekan salmen leventäminen vuosina 1913–1914 räjäyttämällä aiheutti rantavarustukseen sortumia. Myös vesi vaurioitti linnoituslaitteita. Vaikka pahimpia vaurioita pyrittiin korjaamaan, rantavarustusten kunto pääsi jatkuvasti heikkenemään.

Rantavarustus todettiin hengenvaaralliseksi 1980-luvulla, jonka jälkeen rakenteita alettiin kunnostaa. Hoitokunnan ja Suomenlinnan vankilan vuosina 1992–1997 tekemissä korjauksissa Kustaanmiekan muureja ja niihin liittyviä rakenteita kunnostettiin. Nykyään muurirakenteiden turvallisuus varmistetaan säännöllisillä kuntokartoituksilla ja vuosittaisilla korjausohjelmilla.

Venäläisaikainen maisema valleilla

Saarten lounaisrantojen heinää kasvavat, harjumaiset vallit ja niiden taustatantereet ovat venäläisaikainen maisemavyöhyke. Ne rakennettiin vaiheittain 1850-luvulta 1880-luvulle osaksi uutta meripuolustusrintamaa, joka ulottui usean kilometrin pituisena Harakan saaresta aina Santahaminaan saakka.

Vallit rakennettiin alun perin hiekasta ja turpeesta ja muotoiltiin geometrisen särmikkäiksi. Vallien laelle sijoitettiin tulenjohto- ja tykkiasemia. Ruotsalaisaikaisia ruutikellareita suojattiin uudella hiekka- ja turvepeitteellä.

ruutikellari

Pyöristyneet vallit

1970-luvulle tultaessa Suomenlinnan maarakenteiset linnoituslaitteet olivat huonossa kunnossa. Hoitokunnan perustamisen (v. 1973) myötä aloitettiin niiden järjestelmällinen korjaus. Kustaanmiekan vallit kunnostettiin vuosina 1977–1984, ensin työllisyystöinä, sitten yhteistyössä Suomenlinnan vankilan kanssa.

Ilmaston ja kävijöiden aiheuttaman kulutuksen vaikutuksesta vallien muodot ovat pyöristyneet. Tavoitteena on saada vallit ainakin paikoittain sellaiseen kulmikkaaseen asuun, jossa ne olivat ennen maailmansotia. Vallien sortumisen ja kulumisen estämiseen etsitään uusia keinoja.

kuvitus_vallipolkurajattu