Maailmanperintökohde

Suomenlinnan linnoitus liitettiin vuonna 1991 UNESCOn maailmanperintöluetteloon ainutlaatuisena sotilasarkkitehtuurin muistomerkkinä. Oman erityispiirteensä linnoitukselle antaa sen merkitys kolmen valtion - Ruotsin, Venäjän ja Suomen - puolustuksessa. Lisäksi merilinnoituksella on erityismerkitys edelleen asuttuna ja hoidettuna, monipuolisena kaupunginosana.

Suomenlinna on pohjakaavaltaan epäsäännöllinen, kallioluodoille rakennettu bastionilinnoitus, jossa puolustuslaitteita ja varustuksia on alusta alkaen käytetty myös hyötykäyttöön. Suomenlinna noudattaa Keski-Euroopassa kehitettyä bastionilinnoitusperinnettä. Maailmanperintöalueeseen kuuluu tällä hetkellä seitsemän saarta.

Suomenlinna on olennaisilta osiltaan autenttinen eli historiallisesti aito. Suomenlinnassa on nähtävissä useita merkittäviä sekä linnoitustekniikkaan että telakkarakentamiseen liittyviä historiallisia kehitysvaiheita. Linnoituksen sydämessä sijaitseva kuivatelakka kaleerialtaineen, sulkuportteineen ja paternosterlaitteineen oli 1700-luvun tekniikan huippusaavutuksia. Linnoituksen lähistöllä on myös kymmeniä historiallisia vedenalaislöytöjä.

Suomenlinnan hoitokunta on tehnyt merilinnoituksen kunnostustöitä vuodesta 1973 lähtien. Suomenlinnan käyttösuunnitelman lähtökohtana on, että linnoituksen tarkoituksenmukainen käyttö takaa monumentin säilymisen jälkipolville.