Augustin Ehrensvärd

Suomenlinnan historian keskeisin hahmo on Augustin Ehrensvärd (1710–1772), joka toimi linnoitustöiden johtajana. Hän oli paitsi pätevä sotilas, myös taiteellisesti lahjakas maalari ja piirtäjä, jonka käden jälki näkyy monin tavoin Suomenlinnan ympäristössä.

Koulutukseltaan hän oli tykistön upseeri, joka paneutui syvällisesti linnoitustekniikkaan. Hän myös perehtyi laivanrakennukseen ja laivaston perustamiseen. Valtiopäivämiehenä Ehrensvärd osallistui ajan poliittiseen elämään ja sekä joukkojensa että linnoitustöiden johtajana hän kantoi aina huolta alaistensa oloista.

Ehrensvärd linnoitustöiden johtajana

Ehrensvärd johti Viaporin linnoitustöitä niiden käynnistymisestä lähtien, ja hanke oli pitkälti hänen henkilökohtaisen innostuksensa varassa. Osakseen saaman kiitoksen lisäksi häntä arvosteltiin muun muassa omaperäisistä linnoitusteknisistä ratkaisuista. Kritiikki oli osittain seurausta Ehrensvärdin itsenäisestä asemasta tehtävässään.

Valtiopäivillä 1755–1756 Ehrensvärd onnistui viemään läpi ehdotuksensa laivastoyksiköstä, jonka tukikohta perustettaisiin Viaporiin. Ehrensvärd nimettiin tukikohdan päälliköksi ja sotakollegion jäseneksi. Hänen ensimmäinen kautensa Viaporissa päättyi, kun seitsemänvuotinen Pommerin sota alkoi vuonna 1756.

Kunto heikkenee

Ehrensvärd palasi tehtäväänsä Viaporissa vuonna 1762, mutta toinen kausi katkesi jo kolmen vuoden päästä, kun myssypuolue nousi valtaan ja käytännössä lakkautti linnoitustyöt. Sodassa syntynyt vamma alkoi heikentää Ehrensvärdin kuntoa.

Ehrensvärd aloitti vielä kolmannen kauden Viaporin töiden johdossa vuonna 1770, kun hatut olivat palanneet valtaan. Hänen terveytensä kuitenkin heikkeni entisestään, ja kesällä 1771 hän pyysi eroa tehtävistään, minkä jälkeen hän jatkoi vielä laivaston johdossa linnoitustöiden vastuun jäätyä muille.

Kreivi Augustin Ehrensvärd kuoli 4. lokakuuta 1772. Muutama viikko aiemmin hänet oli ylennetty sotamarsalkaksi.

Kuningas Kustaa III:n päätöksestä Ehrensvärdille suunniteltiin Viaporin Susisaareen hautamonumentti, jonka suunnitteluun kuningas itse osallistui. Hauta valmistui ruotsalaisen ajan lopussa 1808.