Suomen itsenäisyyden aika

Viaporin vanha nimi muutettiin Suomenlinnaksi toukokuussa 1918. Alkuvai­heessa suomalaiset käyttivät telakasta kuitenkin venäläistä nimeä, "Amiraali Essenin telakka". Telakan rakennustyön on arvioitu maksaneen venäläisille kymmenen miljoonaa silloista markkaa.

Telakka oli toimintansa ensimmäiset vuodet Viaporin teknillisen hallituksen alaisen konepajan hallinnassa. Merkittävin Suomenlinnan telakalla sen ensimmäisinä toimintavuosina suoritetuista telakoin­neista oli jäänmurtaja "Väinämöisen" telakointi v. 1919. Telakalla korjattiin lisäksi joita­kin pienempiä aluksia, mutta eräiden teknisten vaikeuksien vuok­si telakoinnit jäivät kuitenkin vähäisiksi.

Vuonna 1921 telakka-alue siirtyi Ilmailuvoimien, myöhemmin Valtion lentokonetehtaan hallintaan. Korjaushallista tuli nyt lentokoneiden kokooma­paikka. Telakka luovutettiin sittemmin Valtion laivatelakan hallintaan v.1930, ja samana vuonna se määrättiin myös sukellus­vene­laivaston tukikoh­daksi. Sukellusvenelaivasto muodostui vuonna 1930 kolmesta aluksesta, joiden lisäksi tuli myöhemmin kaksi sukellusvenettä. Mitään näistä aluk­sista ei kuiten­kaan rakennettu Suomenlinnassa.

Telakalla oli siis useampia käyttäjiä 1930-luvulla. Lentokonetehdas jatkoi toimintaansa Suomenlinnassa vuoteen 1936 ja sukellusveneet talvehtivat yhtä talvea lukuunottamatta telakan sisäaltaassa aina sodan jälkeisiin vuosiin saakka. Vielä sodan jälkeenkin ne tuo­tiin Suo­menlinnaan odottamaan romuttamistaan. Valtion lai­vatelakka aloitti kuitenkin ulkoaltaan uudelleenrakennustyöt heti 1930-luvun alussa. 

Leveä ulkoallas oli osoittautunut hankalaksi, jopa vaaralliseksi käyttää, ja tästä syystä sen reunat täytettiin, jolloin saatiin aikaan pitkä ja kapea allas. Ulkoallasta varten rakennettiin oma pumppukuilu ja altaan reunalle hankittiin ensimmäinen telakkanosturi. Telakka saatiin käyttökuntoon 1930-luvun puolivä­lissä. Altaan rakennustyön yhteydessä purettiin viimeiset jäännök­set ruotsalaisaikaisen porttimuurin jäännöksistä sekä bastioni Ce­dercreutzin jäljelläolevat osat, jotka olivat uuden nosturiradan tiellä. Bastioni Taubeen sijoitetiin puutyöverstas jo vuonna 1918.

Toisen maailmansodan jälkeen

Toisen maailmansodan jälkeen Valtion laivatelakka liitettiin Valtion Metallitehtaat - yhtymään, josta tuli myöhemmin Valmet Oy. Suomenlinnan telakalla alkoi vilkas laivanrakennuskausi, kun siellä alet­tiin rakentaa rauhansopimuksen edellyttämiä sotakorvausaluksia. Telakka-alueelle valmistui arkkitehti Heikki Sysimetsän suun­nitte­lema uusi levyhalli vuonna 1945. Sen yläkerrassa oli piirtämö ja malli­veis­tämö. Vanha konepajahalli oli myös jatkuvasti käytössä. Valmet Oy jatkoi toimintaansa Suomenlinnassa vuoteen 1985. Viimeiset telakalla kunnostetut alukset olivat aikanaan Neuvosto­liitolle toimitettuja so­takor­vausaluksia. 

Valmetin lähdettyä Suomenlinnasta telakka-alue siirtyi kokonaisuu­dessaan Suomenlinnan hoitokunnan hallintaan ja vuodesta 1988 alkaen se on ollut vuokrattuna vanhojen puualusten omistajien perustamalle Viaporin telakka ry:lle. Yhdistys on käyttänyt siitä lähtien telakkaa talvehtimis- ja korjaustelakkana. Telakan konepajahallissa ja suuressa levyhallissa säilytetään ja kunnostetaan pienempiä aluksia. Levyhallin yläkerrassa on purjeneulomo ja vanhassa puutyöverstaassa veneveistämö. Entinen kaleeriallas on kesällä tyhjänä, mutta ulkoaltaassa korjataan aluksia myös kesäisin.

Kesästä 1999 lähtien telakan pohjoisrannalla on toiminut venesatama, jonka käyttöön kunnostettiin 1870-luvulla rakennettu ammusvalimo keväällä 2000. Sinne on sijoitettu sataman toimisto, kahvila, sauna-ja pesutilat sekä vuokrattavat kokoustilat.

Venesatamaa lukuunottamatta telakka-alue on toistaiseksi vielä yleisöltä suljettu, mutta telakkaan on mahdollista tutustua tenalji von Fersenin terassilta ja jo usean vuoden ajan yleisö on päässyt seuraamaan jokavuotisia sisään- ja ulostelakointeja. Telakalle pääsee myös opastetuilla kierroksilla ja erilaisten yleisötapahtumien yhteydessä.

Helena Rosén

Lue lisää