Ruotsalainen kausi

Kuivatelakan rakentaminen ei sisältynyt Viaporin ensimmäisiin rakennussuunnitelmiin. Aluksi oli tarkoitus vain sulkea linnoitussaarten välinen vesialue puolustusmuurein, ja näin luoda laivastolle turvallinen talvehtimispaikka. Varsin pian linnoitustöiden johtaja Augustin Ehrensvärd esitti kuitenkin ensimmäiset suunnitelmansa kuivatelakasta Daniel Thunbergin ideaan pohjaten.

Telakan paikaksi valittiin Susisaaren pohjoisosa, mihin muodostui luonnostaan allas pääsaaren ja sen pohjoispuolella sijaitsevien pikkusaarten väliin. Ensimmäiseksi tuleva allas piti padota merestä ja tämä saatiin aikaan valtaisan työpadon avulla. Tämän jälkeen alettiin rakentaa varsinaista patoa keskimmäisten saarten välille ja täyttää saarten välisiä salmia.

Rakennustyön kestäessä telakka-altaat pidettiin tyhjänä Thunbergin suunnitteleman tuulimyllyn avulla. Se kykeni pumppaamaan vettä, sahaamaan lautoja ja jauhamaan jauhoja samaan aikaan. Telakka-altaiden ympärille kohosivat vähitellen bastionit Höpken, Adlerfelt, Stiernstedt, Taube ja Cedercreutz sekä Thunbergin padon päälle rakennettu varastorakennus. Suuri kaleeriallas oli lähes valmis vuonna 1756 ja samana vuonna alettiin sen länsipuolelle rakentaa pienempää laivatelakkaa.

Avomerilaivastosta erillinen saaristolaivasto perustettiin vuonna 1756 ja sen johtoon tuli Ehrensvärd. Yhdessä taitavana laivanrakentajana tunnetun Fredrik Henrik Chapmanin kanssa hän alkoi suunnitella uudenlaisia, matalakulkuisia ja ketteriä aluksia saaristolaivastolle. Pommerin sota oli katkaissut lähes kokonaan Viaporin rakennustyöt, mutta sodan jälkeen vuonna 1762 alettiin kaleerialtaan pohjalla rakentaa ensimmäistä alusta, Hämeenmaa Odenia, joka voitiin pari vuotta myöhemmin laskea vesille, kun altaan itäinen, kallioon louhittu porttiaukko saatiin puhkaistuksi.

Myssypuolueen pidettyä valtaa 1760-luvun puolivälistä vuosikymmenen loppuun telakkatyöt hiljenivät, kunnes seuraavalla vuosikymmenellä pääsivät uudelleen vauhtiin. Uuden yleissuunnitelman mukaisesti alettiin vuonna 1774 telakan pumppuhuoneen ympärille rakentaa uutta varustusta, tenalji von Ferseniä. Siihen sijoitettiin suuri leipomo ja hevosvetoinen viljamylly.

Telakkalahden toiselle puolelle nousi suuri varustus, kruunulinna Ehrensvärd, johon sijoitettiin tilat erilaisille laivanrakennukseen liittyville toimille. Piha-alueen täyttivät laivojen rakennusalustat.

Kaleeriallas valmistuu

Vilkas rakentaminen jatkui koko 1770-luvun. Suuri kaleeriallas saatiin valmiiksi Chapmanin suunnitelmien mukaisesti. Kahteen osaan jaetussa altaassa pienemmästä itäisestä osasta tuli korjaustelakka kolmelle alukselle, kun taas suurempaan tehtiin rakennusalustat kahdelletoista alukselle. Laivojen suojakatokset valmistuivat seuraavalla vuosikymmenellä. Laivatelakan töitä ei saatu päätökseen ennen 1790-lukua, jolloin suunnitelmia muutettiin siten, että siitä päätettiin tehdä korjaustelakka yhdelle suurelle alukselle. Tästä suunnitelmasta ei valmistunut kuitenkaan kuin altaan suulle suunniteltu kivilaituri ja telakka-altaiden välille rakennettu kolmikerroksinen tuulimylly.

Telakan rakennuksiin kuului myös vuosina 1778 – 1783 Tykistölahden rannalle rakennettu Chapmanin suunnittelema inventaariokamari, nykyinen opastuskeskus ja museo, jossa oli alusten varusvarastot. Rakennuksen keskellä oli puinen mastokraana. Inventaariokamarin länsipäädyssä sijaitsi pyöröpuuvaja.

Laivanrakennustoiminta Viaporin telakalla jäi vähäiseksi itse altaiden rakennustöiden vuoksi. Kustaa III:n sota (1788 – 1790) kuitenkin muutti tilanteen ja toisena sotavuonna Viaporissa rakennettiin 33 tykkijollaa ja kuusi Turunmaa-fregattia. Keväällä 1790 Viaporista purjehti laivasto, joka saavutti voiton kuuluisassa Ruotsinsalmen taistelussa.

 

Helena Rosèn