Sininen pääreitti

Linnoituksen pääreitti kulkee Suomenlinnan halki pohjoisesta etelään keskeisten nähtävyyksien kautta. Reitti alkaa päälaiturilta Rantakasarmin edestä ja päättyy Kuninkaanportille.

Noin 1,5 km pituinen reitti on merkitty viittapylväisiin sinisin kilvin ja karttoihin sinisellä viivalla. Reitin varrella oleviin kohteisiin ja niiden historiaan voi perehtyä opastustaulujen avulla.

Valaistut kohdeopastetaulut antavat tietoa silloinkin, kun opastettuja kierroksia ei ole tarjolla tai Suomenlinnakeskus on kiinni.

Pääreitin varrelle sijoitetut viisi kohdeopastetta kertovat Venäläisestä kauppiaskorttelista, Kirkkopuistosta, Suuresta Linnanpihasta, Piperin puistosta ja Kustaanmiekan linnakkeista.

Reitille ohjaavat Rantakasarmin ja Suomenlinnakeskuksen luokse, laitureiden läheisyyteen sijoitetut opasteet, joissa myös annetaan perustiedot linnoituksen historiasta. Kohdeopasteiden tekstit ovat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Kohteet

1. Vaaleanpunainen rantakasarmi on Suomenlinnan venäläisen kauden tunnetuin rakennus. Se rakennettiin vuosina 1868-70 linnoituksen pääportiksi. Kasarmin itäpäädyn tiloissa on äänitysstudio, muusikoiden työhuoneita sekä postipalvelua hoitava kioski. Rakennuksen länsipäädyssä sijaitsee panimoravintola, jossa nimensä mukaisesti on toimiva olutpanimo. Talossa toimii myös Helsingin taiteilijaseuran galleria, jossa on vaihtuvia taidenäyttelyitä kautta vuoden.

2. Venäläiset leirikauppiaat rakensivat 1800-luvulla linnoituksen nykyistä pääreittiä reunustavat puiset talot. Aluetta kutsutaan venäläiseksi kauppiaskortteliksi. Rakennuksissa toimivat kauppiaiden kauppaliikkeet. Myös kauppiasperheet  asuivat niissä. Osa rakennuksista edustaa Suomenlinnan harvoja yksityisiä asuintaloja, ja yhdessä niistä toimii kahvila.

3. Suomenlinnan kirkko rakennettiin Venäjän armeijan ortodoksiseksi varuskuntakirkoksi vuonna 1854 ja pyhitettiin Aleksanteri Nevskille. Tuolloin rakennuksessa oli viisi tornia sipulikupoleineen. Suomalaisen ajan alussa Helsingin eteläistä horisonttia hallitsevan rakennuksen ulkonäköä muutettiin kun siitä tehtiin luterilainen kirkko. Nykyinen asu on 1920-luvulta. Kirkon tornissa toimii yhä laivaliikennettä palveleva majakka. Tällaisia kirkontornin ja majakan yhdistelmiä on tiettävästi vain kolme maailmassa. Suomenlinnan kirkko on suosittu hääkirkko. Kirkkoa ympäröivä aita on koottu ruotsalaisista ja venäläisistä tykinputkista ja linnoituksen saarten välisiä salmia sulkeneista ketjuista.

4. Pääreitin varrella tien oikealla puolella sijaitseva Kruunulinna Ehrensvärd on Suomenlinnan suurin yksittäinen varustusryhmä.

Se on pitkä kruunun muotoinen linnoitus, joka päättyy molemmissa päissä punatiilisiin siipirakennuksiin. Ruotsin kuningas Kustaa III laski kruunulinnan peruskiven vuonna 1775. Kruunulinna rakennettiin ulospäin jykeväksi harmaakiviseksi puolustusmuuriksi, ja sen kasematteihin ja siipirakennuksiin sijoitettiin laivaston telakan verstaita, purjeompelimo, varastoja ja laivaston esikunnan työhuoneet. Matalien kurtiinimuurien porttiaukkoja koristavat ylhäällä hiekkakiviset Ruotsin valtakunnan vaakunat. Venäläisellä kaudella osa vaakunoiden kruunuista yritettiin hakata pois. Krimin sodan pommituksissa vuonna 1855 rakennus vaurioitui pahoin. 1980-luvulla kruunulinnaan kunnostettiin tilat asunnoille sekä Helsingin kaupungin ylläpitämälle päiväkodille ja kirjastolle. Siipirakennuksiin on sijoitettu Suomenlinnan hoitokunnan toimisto sekä kokous- ja juhlatiloja.

5. Tykistölahden rannalla sijaitseva inventaariokamari ja siihen liittyvä mastovaja rakennettiin vuosina 1778-83 laivaston alusten varusvarastoksi telakalle johtavan väylän varteen. Inventaariokamari vaurioitui pahoin Krimin sodan pommituksissa vuonna 1855 ja mastovaja tuhoutui kokonaan II maailmansodan pommituksissa. Linnoituksen 250-vuotisjuhliin vuonna 1998 inventaariokamarin yhteyteen, pommituksissa tuhoutuneen mastovajan paikalle, valmistui uudisrakennusosa. Suomenlinnakeskuksen laajennettuun uudisosaan on sijoitettu kävijöiden matkailuneuvontapalvelut ja vanhaan osaan Suomenlinna-museo, jossa myös esitetään linnoituksen historiasta kertovaa laajakangasesitystä seitsemällä kielellä.

Suomenlinnakeskuksen vastarannalla näkyy Suomenlinnan telakan alkuperäinen suuaukko sekä suuri punatiilinen rakennus, Vanha levyhalli. Se rakennettiin venäläisen ajan lopulla vuonna 1917 louheella täytetyn ruotsalaisaikaisen korjausaltaan paikalle. Rakennus palveli laivanrakennusta ja -korjausta ja siinä oli myös telakan sisäaltaan pumppaamo. 1920-luvulla rakennuksessa toimi lentokonetehtaan kokoonpano-osasto. Tänä päivänä Vanha levyhalli toimii laivojen kunnostushallina.

6. Suuri Linnanpiha rakennettiin Ehrensvärdin suunnitelmien mukaan 1750-luvulla myöhäisbarokin tyyliin Suomen ensimmäiseksi monumentaaliaukioksi. Sen arkkitehtuuri perustui symmetriaan ja valeperspektiiviin. Aukiotilaa rajasi kaksi harmaakivistä bastionia, Komendantintalo ja kaksi kaarevaa vartiorakennusta. Valmistuessaan linnanpiha oli koko linnoituksen pääaukio. Komendantintalossa on jo 1930-luvun alusta alkaen toiminut Ehrensvärd-museo, joka esittelee linnoituksen ruotsalaisaikaa pienoismallein, maalauksin ja asein.

Linnoituksen suunnittelija Augustin Ehrensvärd sai viimeisen leposijansa linnanpihan keskeltä vuonna 1783. Hautamonumentin suunnitteluun osallistui myös Kuningas Kustaa III ja se valmistui vasta vuonna 1807, puoli vuotta ennen linnoituksen antautumista venäläisille.

Krimin sodan pommitukset vuonna 1855 tuhosivat rakennuksia ja rikkoivat aukion 1700-luvun kokonaissommitelman. Sodan jälkeen puolet vaurioituneesta Komendantintalosta ja toinen kaarevista vartiorakennuksista purettiin. 1880-luvulla purettiin linnanpihan oikealla laidalla edelleen sijaitsevan bastioni Höpkenin pari, oikealla laidalla sijannut bastioni Ekeblad. Sen tilalle rakennettiin upseerien asuintalo, joka on edelleen asuinkäytössä. Lisäksi Ehrensvärdin haudan ympäristöä täydennettiin istutuksilla.

7. Suomenlinnan laivastotelakan rakentaminen aloitettiin vuonna 1750 ja se oli lajissaan maailman suurin. Telakalla rakennettiin 1760-luvulla kuuluisa saaristolaivasto Fredrik Henrik af Chapmanin johdolla. Suomen itsenäistyttyä telakalla toimi lentokonetehdas ja toisen maailmansodan aikana se oli sukellusvenelaivueen tukikohta. Sodan jälkeen siellä rakennettiin sotakorvausaluksia Neuvostoliitolle. Nykyään kuivatelakan altaassa korjataan puisia purjealuksia. Telakan alueella toimii tänä päivänä myös veneveistämö, purjeneulomo ja vierasvenesatama kahviloineen.

Näköalapaikan vasemmalla puolella telakka-altaan reunalla sijaitsevassa harmaakivisessä linnoituslaitteessa tenalji von Fersenissä on sijainnut altaan pumppuhuone, laivaston leipomo ja mylly. Tenalji von Fersenin viljavarasto on restauroitu kokous- ja juhlatilaksi, jossa järjestetään konferensseja, konsertteja ja juhlia.

8. Piperin puisto on Suomenlinnan vanhin ja tärkein puistosommitelma. Se sijaitsee bastionien Kunnia ja Hårleman välisessä kulmauksessa. Eräässä 1700-luvun matkakertomuksessa kirjailija kuvailee ihastuneena pientä, mutta mitä kauneinta puutarhaa, leikattuine pensasaitoineen, hedelmäpuineen ja kukkaistutuksineen. Puistolammeksi ja lammen tukimuuriksi muutettujen puolustuslaitteiden lisäksi myös huvimajan paikka kalliolla on peräisin ruotsalaiselta ajalta. Piperin lampea käytettiin makean veden altaana ja siinä oli kaivo. Puisto kunnostettiin vuonna 1873 englantilaistyyppiseksi maisemapuistoksi, jonka kaartuvilta käytäviltä avautuviin näkymiin kiinnitettiin erityistä huomiota. Aidat ja selkeät puurivit rajasivat puutarhan ympäristöstään.

Ehrensvärd-seuran kahvila Piper rakennettiin puretun huvimajan kivikellarin päälle vuonna 1928. Piperin puistossa kukkivat kesällä syreenit, ruusut, kurjenmiekat ja joitakin kasviharvinaisuuksia.

9. Pääreitin oikealle puolella sijaitsevat turvepintaiset hiekkavallit rakennettiin 1800-luvun lopulla Suomenlinnan ja naapurisaarten rannoille uudeksi avomerelle suuntautuvaksi puolustuslinjaksi. Tykistön teho oli ajan saatossa kasvanut ja se oli vähentänyt kivisten puolustusmuurien merkitystä. Vallitustöiden ohessa täytettiin myös Susisaaren ja Kustaanmiekan välinen salmi, jossa on kesäisin suuri nurmialue. Kustaanmiekan hiekkavallien päällä on venäläisajan järeitä tykkejä, joiden kantama oli 5-8 kilometriä. Ammuksen paino takaaladattavissa tykeissä oli 120-250 kiloa. Kesäisin hiekkavalleilla kukoistaa keltainen kukka, ukonpalko, joka kulkeutui Suomenlinnaan venäläisellä ajalla tuodun maa-aineksen mukana.

10. Kustaanmiekan eteläkärjen linnoitus on Suomenlinnan parhaiten säilynyt 1700-luvun linnoituksen osa. Kruunuprinssi Gustafin, josta tuli myöhemmin kuningas Kustaa III, mukaan Kustaanmiekaksi nimetyn linnoituksen näet pääreitin vasemmalla puolella. Se muodostuu saaren ylimmälle kohdalle rakennetusta neljän bastionin muodostamasta suljetusta linnakkeesta ja sitä suojaavista etuvarustuksista. Linnoituksessa on neljä perättäistä puolustuslinjaa, joiden ylemmiltä tasoilta voitiin osallistua taisteluun tulittamalla etummaisten varustusten yli, ja siten suojata linnoituksen selustaan johtavaa laivaväylää, Kustaanmiekansalmea. Korkealla bastioni Zanderissa on sen rakentamisesta lähtien liehunut linnoituksen kulloisenkin vallanpitäjän lippu. Perinne jatkuu edelleen kesäisin, jolloin Merisotakoulu nostaa päivittäin suuren valtiolipun salkoon.

11. Monumentaalinen Kuninkaanportti on Suomenlinnan tunnusmerkki. Se sijaitsee Helsinkiin johtavan meriväylän varrella, jonka ohi ruotsinlaivat nykyisin saapuvat kaupunkiin. Portin suunnitteli yli-intendentti Carl Hårleman 1750-luvulla paikalle, johon Ruotsin kuningas Adolf Fredrikiä kuljettaneen aluksen sanotaan ankkuroituneen hänen käydessään tutustumassa rakennustöihin vuonna 1752. Vaikutteet tulivat rokokoosta ja Italiasta. Linnoitusporttia täydennettiin 1770-luvulla seremoniaportiksi rakentamalla ulospäin kaareva laituri-, porras- ja luiskasommitelma.

Seinätaulujen tekstit ovat linnoituksen perustajan Ehrensvärdin käsialaa. Niistä tunnetuin kuuluu suomeksi käännettynä: ”Jälkimaailma seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun.” Krimin sodan pommituksissa vuonna 1855 laituri portaineen sekä huomattava osa luiskasta vajosivat mereen. Tuhoutunut osa rakennettiin uudelleen Suomenlinnan 250-juhlavuodeksi 1998. Kuninkaanportti oli ikuistettuna Suomen viimeisen markkasarjan suurimpaan seteliin, 1000 markan seteliin.

12. Nurmikentän toisella puolella Kustaanmiekalla on maalla peitetty ruutikellari. Se on tynnyriholvattu tila, jota ympäröi holvattu tuuletuskäytävä. Ruutikellari rakennettiin vuosina 1776-78 ruutivarastoksi ja sata vuotta myöhemmin se peitettiin maalla kolmelta sivulta. Suomalaisen kauden alussa rakennusta käytettiin varastona, kunnes se vuonna 1948 kunnostettiin Sotamuseon alaisuuteen kuuluvaksi Rannikkotykistömuseoksi, jona se toimi aina vuoteen 2006 saakka. Toinen samanlainen ja samanikäinen ruutikellari sijaitsee Susisaaren länsirannalla ja se on kunnostettu kokous- ja juhlatilaksi.

Vuonna 1952 pystytetty muistomerkki on omistettu kaikille Suomenlinnassa sotien (1808 ja 1855) ja Viaporin kapinan (1906) aikana kuolleille sekä yli tuhannelle Suomenlinnan punavankileirillä vuonna 1918 menehtyneelle. Muistomerkin viereen on myös haudattu Kustaanmiekansalmen toisella puolella sijaitsevan naapurisaaren, Vallisaaren, vuonna 1937 tapahtuneen räjähdysonnettomuuden uhreja.

13. Pääreitin vasemmalla puolella ovat bastionit Hyve ja Kunnia ja oikealla puolella raveliini Hyvä Omatunto. Yhdessä ne muodostavat säännöllisen bastionirintaman. Harmaakivisiä teräväkulmaisia bastioneja yhdistää suora kurtiinimuuri, jonka keskellä on myöhemmin levennetty portti. Erikoiset nimet Hyve, Kunnia ja Hyvä Omatunto ovat tarinan mukaan kritiikistä tuohtuneen Augustin Ehrensvärdin vastaus arvostelijoilleen 1750-luvulla.

Reitin oikealle puolelle jäävässä raveliini Hyvässä Omassatunnossa toimii nykyisin suosittu kesäteatteri ja bastioni Hyveessä lasistudio ja japanilainen teehuone.

14. Sukellusvene Vesikko valmistui Turussa vuonna 1933 saksalaisten tilauksesta. Suomen valtio lunasti Vesikon ja muut samaan sarjaan kuuluneet neljä sukellusvenettä vuonna 1936, ja ne toimivat laivaston osana talvi- ja jatkosodassa vuosina 1939-44. Vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti kaikki Suomen sukellusveneet romutettiin Vesikkoa lukuun ottamatta. Vaativan entisöintityön jälkeen Vesikko avattiin yleisölle vuonna 1973. Vesikossa kävijä voi tutustua tiloihin, joissa aluksen miehistö työskenteli kymmenien metrien syvyydessä. 

Reittikartta

Ota Sinisen reitin kartta mukaasi jo ennakkoon! Paina alla olevaa kuvaa ja tulosta uudesta ikkunasta aukeava kartta (koko 586 kt, 1240 x 1454).