Kuivatelakka

Vuonna 1751 alkoi kuivatelakan rakentaminen Susisaaressa, vaikka alun perin telakka ei kuulunutkaan Ehrensvärdin suunnitelmiin. Hänen mielessään oli kuitenkin kypsynyt ajatus laivastolle rakennettavasta telakasta. Ideoinnista vastasi Daniel Thunberg, jolla Ehrensvärdin ohella oli merkittävä osuus Viaporin ja erityisesti teknisten innovaatioiden suunnittelutyössä.

Telakan paikaksi valittiin Susisaaren pohjoisosa, johon muodostui luonnostaan allas pääsaaren ja sen pohjoispuolella sijaitsevien pikkusaarten väliin. Allas padottiin merestä valtaisalla työpadolla. Tämän jälkeen alettiin rakentaa varsinaista patoa keskimmäisten saarten välille ja täyttää saarten välisiä salmia.

Altaat tyhjiksi tuulimyllyn avulla

Rakennustyön kestäessä telakka-altaat pidettiin tyhjänä Thunbergin suunnitteleman tuulimyllyn avulla. Se kykeni pumppaamaan vettä, sahaamaan lautoja ja jauhamaan jauhoja samaan aikaan.

Suuri kaleeriallas oli lähes valmis vuonna 1756, ja samana vuonna alettiin sen länsipuolelle rakentaa pienempää laivatelakkaa.

Ehrensvärd saaristolaivaston johdossa

Ruotsin Avomerilaivastosta erillinen saaristolaivasto perustettiin vuonna 1756, ja sen johtoon tuli Ehrensvärd. Yhdessä taitavana laivanrakentajana tunnetun Fredrik Henrik Chapmanin kanssa Ehrensvärd alkoi suunnitella uudenlaisia, matalakulkuisia ja ketteriä aluksia saaristolaivastolle, jonka kotisatama Viapori oli.

Pommerin sota oli katkaissut lähes kokonaan Viaporin rakennustyöt, mutta sodan jälkeen vuonna 1762 alettiin kaleerialtaan pohjalla rakentaa ensimmäistä alusta, Hämeenmaa Odenia, joka laskettiin vesille pari vuotta myöhemmin, kun altaan itäinen, kallioon louhittu porttiaukko saatiin puhkaistuksi.