Siviilihallinto

Suomenlinna oli sotilasalueena armeijan kannalta hankala, koska se oli myös arvokas muinaismuistoalue ja yleinen nähtävyys. Puolustusvoimat alkoikin 1950-luvulta lähtien luovuttaa rakennuksiaan ja alueitaan museoviranomaisten hallintaan.

Armeija ei enää tehnyt peruskorjauksia omiin rakennuksiinsa, ja ne joutuivat yhä huonompaan kuntoon. Linnoitusrakenteetkin rapistuivat nopeammin kuin niitä pystyttiin korjaamaan, sillä kunnostustöiden määrärahat olivat niukat.

Rakennuskanta ja ympäristö rapistuivat sillä niitä koskeva päätöksenteko oli järjestetty sekavasti. Armeijan, museoviranomaisten ja Helsingin kaupungin kesken ei ollut juurikaan pohdittu yleisiä tavoitteita ja saarten tulevaisuutta.

Vuonna 1966 puolustusvoimat ilmoitti vetäytyvänsä saarilta kokonaan kymmenen vuoden kuluessa. Myös telakalla laivoja valmistanut Valmet suunnitteli siirtävänsä toimintansa pois Suomenlinnasta.

Suomenlinna-toimikunta

Helsingin kaupunki asetti toimikunnan miettimään saarten tulevaisuutta. Toimikunta ehdotti loppuraportissaan vuonna 1969, että valtio ja kaupunki ryhtyisivät yhteistyöhön, jotta Suomenlinnaa voitaisiin kehittää museoalueena, matkailukohteena, kulttuuri- ja ulkoilualueena sekä aktiivisena elävänä kaupunginosana.

Suomenlinnan historiallisesti arvokas kokonaisuus haluttiin säilyttää ja saattaa hyvään käyttöön. Tulevaisuuden ideoimiseksi järjestettiin muun muassa arkkitehtuurikilpailu. Työryhmä esitti myös, että Merisotakoulu jäisi Suomenlinnaan historiallisista syistä.

Siviilihallintoon

Kun Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentti vuonna 1972 muutti pois, Suomenlinna siirtyi siviilihallintoon. Puolustusvoimien yksiköistä ainoastaan Merisotakoulu jäi Suomenlinnaan ja toimii vanhalla paikallaan edelleen.

Keväällä 1973 perustettiin Suomenlinnan hoitokunta, jonka tehtäviin kuuluvat saarten rakennusten ja ympäristön restaurointi, kunnossapito ja vuokraus.

Hoitokunnan väki työskentelee saarilla vakituisesti. Sen johtokunnassa ovat edustettuina eri ministeriöiden lisäksi esimerkiksi Helsingin kaupunki, Museovirasto ja Suomenlinnan asukkaat.

Käyttösuunnitelman laatiminen

Suomen presidentti Kekkonen antoi Apu-lehdelle erikoishaastattelun, joka julkaistiin 20.3.1970. Tässä haastattelussa Kekkonen halusi nostaa myrskylipun Suomenlinnan kunnostamisen puolesta ja lausui: ”Jos minulla olisi valta ja kunnia laittaisin 1000 miestä ja naista kunnostamaan Suomenlinnaa”.

Vuosina 1973–1974 laadittiin Suomenlinnan käyttösuunnitelma (pdf, 138Mt), ehdotus saarten kehittämisen pääperiaatteista. Suunnitelmassa esitettiin useiden kulttuuri- ja tutkimuslaitosten sijoittamista Suomenlinnaan ja saarten pitämistä elävinä myös asukaslukua kasvattamalla.

Käyttösuunnitelmassa korostettiin sekä vanhojen rakennusten kunnostamista että uusien rakentamista. Käyttösuunnitelman lähtökohta on että Suomenlinna on kokonaisuudessaan arvokas, historiallinen monumentti.

Suosittu matkailukohde ja vireä kaupunginosa

Suomenlinna on kasvattanut suosiotaan matkailukohteena 1950-luvulta alkaen. Nykyisin linnoitus tunnetaan yhtenä Suomen suosituimmista matkailukohteista.

Suomenlinna on Unescon maailmanperintökohde ja suosittu matkailunähtävyys mutta myös noin 800 asukkaan ympärivuotinen koti. Varusmiesten määrä Suomenlinnassa on vaihdellut eri aikoina. Edelleen saaressa toimii Merisotakoulu, jossa opiskelee vuosittain noin 250 sotilasta.