Krimin sota ja Viaporin pommitus

Syksyllä 1853 syttyi Venäjän ja Turkin välille sota, joka myöhemmin laajeni Ranskan ja Englannin annettua omat sodanjulistuksensa Venäjälle.

Sodan taustalla vaikutti Venäjän aikomus saada kulkuoikeus Mustanmeren salmien kautta Välimerelle; toisaalta Keisari Nikolai I halusi palauttaa 1840-luvulla menettämänsä vaikutusvallan Turkin asioihin sekä laajentaa alueitaan. Nikolain kuoltua maaliskuussa 1855 uudeksi tsaariksi nousi hänen poikansa Aleksanteri II.

Alkukesästä käytiin pienimuotoisia taisteluja englantilaisten ja ranskalaisten kanssa pitkin Suomenlahden rannikkoa. Kesäkuun alussa osa länsivaltojen laivastoa asettui Kronstadtin ulkopuolelle patoamaan venäläiset alukset sijoillensa. Tämä lamautti Venäjän Itämeren-laivaston koko kesäksi.

Hyökkäys Viaporiin

Odotettu hyökkäys Viaporiin alkoi elokuussa 1855. Länsivallat asettivat elokuun 6. päivänä 77 alusta noin kolmen kilometrin linjaan Viaporin lähivesille.

Vastus oli ylivoimainen verrattuna Viaporin vähäiseen ja heikkoon tykistöön sekä 15 000 miehen armeijaan. Linnoituksen tykkien voima ei riittänyt kantamaan laukauksia vastustajan laivoihin asti, kun taas hyökkäävän laivaston tykit kykenivät helposti pommittamaan Viaporia. Kolmen päivän kuluttua kuului merkkilaukaus varhain aamulla käynnistäen Viaporin pommituksen.

Pommitus kesti keskeytyksettä kaksi vuorokautta. Pian sen alkamisen jälkeen Viaporissa syttyi tulipaloja. Muun muassa neljä ammusvarastoa räjähti Kustaanmiekassa yhtäaikaisesti. Englantilaiset ja ranskalaiset keskittyivät merilinnoituksen tulittamiseen, eivätkä ampuneet Helsinkiin.

Helsinkiläiset kokoontuivat seuraamaan Viaporin pommitusta Kaivopuiston kallioille. Elokuun 11. päivän aamuna tykit vaikenivat.

Laivat purjehtivat pois vasta kahden päivän kuluttua. Tästä syystä pelättiin että liittoutuneet hyökkäisivät kaupunkiin, mutta hyökkäystä ei koskaan tullut. Viaporin pommituksen päätyttyä Krimin sota oli Suomen osalta ohi.

Viaporin arvo alenee

Viaporille Krimin sota merkitsi rakennusten laajan tuhon lisäksi merilinnoituksen arvon alennusta. Ruotsin aikana linnoitukselle oli varattu suuri rooli, ja vaikka sotatekniset puutteet tulivat ajan myötä ilmi, Viaporin symbolinen arvo säilyi vielä korkeana.

Krimin sotaan mennessä Viaporin merkitys venäläisten sotapolitiikassa oli kuitenkin jo huomattavasti laskenut, mutta sodan tullen linnoitus säilytti paikkansa laivastotukikohtana. Krimin sodan pommitukset aiheuttivat suuria tuhoja telakalla, joten Viaporin asema laivastotukikohtana heikentyi edelleen. Sodan jälkeen katsottiin, ettei Viapori ollut enää tehtävänsä tasalla.

Viapori annettiin maajoukkojen hallintaan, ja se taantui yhdeksi linnoitukseksi muiden joukossa. Tämä korostui, kun Viaporin lähisaaria ja myöhemmin myös mantereenpuoleista Helsinkiä alettiin linnoittaa.