Kuvassa näkyy valkoinen kukkaketo, jonka taustalla Suomenlinnan muuria

Ajankohtaista

Suomenlinna kotina ja korjauskohteena

Millaista on asuminen merilinnoituksen historiallisissa rakennuksissa ja kuinka asuntoja korjataan? Suomenlinnassa asuu lähes 800 henkilöä, joista valtaosa asuu vuokralaisina valtion omistamissa ja Suomenlinnan hoitokunnan hallinnoimissa rakennuksissa. Rakennuksia on yli 200, asuntoja kolmisensataa. Suomenlinnassa on 80 hehtaaria maapinta-alaa kahdeksalla eri saarella.

Tämä artikkeli sisältää nostoja Suomenlinnan hoitokunnan arkkitehti Halla Savisaaren Rakennustarkastusyhdistyksen kotisivuilla julkaistusta artikkelista. Alkuperäisessä artikkelissa käydään kierroksella Kurtiinitalossa, Paikallismajurin talolla ja vankikasarmeissa Puolibastioni Hjärnessa.

Koko artikkelin kuvineen voit lukea osoitteessa https://www.rakennustarkastusyhdistys.fi/suomenlinna-kotina-ja-korjauskohteena/

 

Ruotsalaiset alkoivat rakentaa Sveaborgia suojaksi venäläisten vahvistuvaa laivastoa vastaan vuonna 1748. Merilinnoitus on nähnyt ruotsalaisen ja venäläisen kauden, suomalaista kautta on eletty yli sata vuotta. Vaikka linnoitus vanheni, elämä ei sieltä väistynyt. Osa rakennuksista on alkuperäisessä käytössään edelleen, ja lukumääräisesti merkittävin rooli on asunnoilla.

Suomenlinnan hoitokunta perustettiin, kun puolustusvoimat luopui Suomenlinnasta ja se siirtyi Museoviraston hallintaan. Ensimmäinen käyttösuunnitelma valmistui vuonna 1974. Siinä hahmoteltiin ja visioitiin linnoituksen uutta käyttöä ja korjaamista, ja siinä tehdyt linjaukset ohjaavat hoitokunnan toimintaa edelleen.

Lue lisää toimintaa ohjaavasta Hoito- ja käyttösuunnitelmasta osoitteessa https://www.slhk.fi/suomenlinnan-hoito-ja-kayttosuunnitelma/

Kun hoitokunnan työ alkoi, linnoitus oli päässyt heikkoon kuntoon. Alkoi valtava korjausurakka. Käyttösuunnitelman kantavia tavoitteita oli luoda Suomenlinnaan elävä yhteisö, jota ei voisi syntyä ilman käyttökunnossa olevia rakennuksia. Kaiken pohjana oli restaurointiperiaate, jonka mukaan kunnostustyön tuli tapahtua ”antikvaariset ja rakennustaiteelliset näkökohdat yhdistäen”.

 

Ei kahta samanlaista asuntoa

Asuntokorjaukset Suomenlinnassa tarkoittavat sitä, että ollaan päivittäin tekemisissä kivi-, tiili- ja puurakenteiden sekä laastien kanssa, selvitetään rakennusten korjaushistoriaa ja tutkitaan materiaalikerroksia ja niiden yhteensopivuutta. Pohditaan rakenteiden rakennusfysikaalista toimintaa, kosteudenhallintaa ja ilmanvaihtoa. Vastataan palvelupyyntöihin, katselmoidaan, havainnoidaan, suunnitellaan.

”Värit ja materiaalit on harkittu peruskorjausten yhteydessä. Yleensä nyt näkyvissä oleville väreille löytyy viite ja perustelu historiasta. Jos ei, on päädytty neutraaleihin sävyihin. Esimerkiksi uudet keittiökalusteet on päätetty maalata vaaleanharmaaksi”, kuvailee yliarkkitehti Tuija Lind.

”Yksittäiset asunnot saattavat tuntua irrallisilta ja muuttokorjausta varten tehtävät päätökset vähäisiltä, mutta ne ovat aina osa suurempaa rakennuksen ja linnoitushistorian kokonaisuutta. Pienikin muutos on voitava perustella.”

 

Suojeluarvot vuokra-asunnoissa

Restaurointipäällikkö Miia Perkkiö sanoo, että asuntojen korjauksia tulee aina ajatella restaurointina siitäkin huolimatta, että välillä vain esimerkiksi maalataan aiemmin maalatut pinnat samaan sävyyn. Korjaustyöt on suunniteltava ja toteutettava tarkkaan harkiten.

”Kun kyseessä on parhaassa tapauksessa yli 200-vuotias rakennus, restaurointiperiaatteiden tulee olla kaiken pohjana. Asuminen on ilman muuta elintärkeä osa Suomenlinnaa, ja teemme parhaamme taataksemme asukkaille laadukkaat olot, mutta nykyasunnoille asetettuja standardeja ei täällä aina tavoiteta ilman, että menetettäisiin paljon arvokasta. Siksi lähtökohtana tuleekin olla, että vanhaa ei yritetä muuttaa nykyaikaiseksi”, pohtii restaurointipäällikkö Perkkiö.

Suomenlinnassa arkkitehdeilla on harvinainen mahdollisuus keskustella suoraan työn tekijöiden kanssa ja saada välitöntä palautetta suunnitelmista. Hoitokunnalla on omat verstastilat, ja iso osa korjaustöistä tehdään omana työnä. Asuntokorjauksia tehdään jatkuvasti pienistä huoltomaalaustöistä vaativiin kosteusvauriokorjauksiin.

 

Maailmanperintökohteen säännöt

Maailmanperintökohteiden hoitoa ja käyttöä ohjaavat selkeät säännöt. Jatkuva seuranta, englanniksi monitoring, on maailmanperintökohteiden erityisominaisuus.

”Voidaan myös pohtia, miten paljon suojelumääräyksistä on mahdollista joustaa, jos asumismukavuus niin vaatii. Missä kulkee se raja, jota emme voi ylittää?”, pohtii Sohini Nandi, Intiassa ja Iso-Britanniassa opiskellut konservointiarkkitehti, joka työskentelee parhaillaan harjoittelijana Suomenlinnassa.

Hän tarkastelee työssään mm. maailmanperintöperiaatteita osana helsinkiläisen kaupunginosan elämää, ja pääsee samalla vertailemaan havaintojaan aiemman työuransa aikana kertyneisiin kokemuksiin muiden maiden maailmanperintökohteista.

Eletty tila on mahdottomuus ilman käyttäjiään. Siksi myös suojellussa ympäristössä käydään jatkuvaa vuoropuhelua nykyajan elämisen tarpeiden ja säilytettävien arvojen välillä.

”On tärkeää muistaa joustavuus. Suomenlinna ei ole museo vaan elävä ympäristö, koti monelle”, Nandi sanoo.

Rakennukset on pidettävä terveinä ja kunnossa, mutta ratkaisut eivät saa hävittää niitä arvoja, joiden ansiosta Suomenlinna on valittu maailmanperintökohteiden joukkoon. Hyvä korjaus on sellainen, että sen voi tarvittaessa purkaa alkuperäistä vahingoittamatta. Ratkaisut eivät saa olla peruuttamattomia.

Suomenlinnan suojelua on ehkä pidetty itsestään selvänä, mutta rakennussuojelulailla se suojeltiin vasta kuluvan vuoden alussa. Asemakaavoitus on käynnissä, ja suojelumääräysten tulkintoja tarkennetaan keskusteluissa Museoviraston kanssa.

 

Paikan hengen säilyttämisen paradoksi

Viisas restaurointi hyväksyy rakennukseen tallentuneet kerrokset eikä automaattisesti poista uudempaa, ellei se ole aiheuttanut rakennuksessa haittaa. Lähes viiteenkymmeneen hoitokuntavuoteen mahtuu paitsi valtavasti työtä, myös ajassa tapahtuneita arvovalintoja.

Välillä kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia, mutta huolellisen tutkimustyön perusteella alkaa useimmiten hahmottua se, mikä oikeastaan on olennaista.

Suomenlinnan hoitokunnan kävelykokouksissa lähdetään ”maastoon” keskustelemaan työssä ajankohtaisista asioista vapaamuotoisen pohdinnan merkeissä. Asuntokorjauksia käsitelleeseen kävelyyn ja keskusteluihin osallistuivat ja alkuperäiseen artikkeliin ajatuksiaan antoivat myös arkkitehti Marianne Lehtimäki, rakennusarkkitehtiopiskelija Hanna Leppänen, rakennusmestari Heikki Malinen, talotekniikan asiantuntija Tomi Nykänen, rakennuttaja Martti Pitkänen ja arkkitehtiylioppilas Vili Sallinen.

 

Saaressa ilmastonmuutos tuntuu jo

Etenevä ilmastonmuutos tuo vääjäämättä lisää ratkaistavaa myös asumiseen liittyvissä kysymyksissä. Rakenteet kastuvat entistä pahemmin sateiden runsastuessa, hulevedet ja kapillaarinen kosteus lisääntyvät, tuuli painaa vettä ikkunoista ja tuuletusräppänöistä sisään. Muuttuvia olosuhteita tarkkaillaan jatkuvasti, ja tutkitaan koeluontoisesti myös uusien teknisten ratkaisujen sopivuutta historialliseen kohteeseen esimerkiksi kosteutta rakenteista mittaavien anturien muodossa.

Kosteusteknisen toimivuuden periaatteet eivät tietenkään muutu miksikään, on vain ymmärrettävä, että vesi on jatkossa yhä enemmän läsnä pisaroina ja höyrynä. Se asettaa kunnossapidolle suuria haasteita ja kiireitä.

Insinööri Juha Rajaharju on tutkinut opinnäytetyössään ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomenlinnan kulttuuriperinnölle. Selvitystyö jatkuu nyt hoitokunnan leivissä.

Jouko Piilola on arkkitehti, joka päätyi Suomenlinnaan suorittamaan siviilipalvelustaan vuonna 1996. Sen jälkeen hän haki silloisen tyttöystävänsä kanssa asuntoa saaresta ja saikin sellaisen. 26 vuotta suokkilaisuutta on juuri tullut täyteen.

”Arkkitehtina kiinnitän elinympäristöni viihtyisyyteen ja kauneuteen paljon huomiota. Suomenlinnassa on puitteiden lisäksi arvokasta myös sosiaalisuus: se on kuin pieni kylä suuressa kaupungissa.”

Kaikki uutiset