23.1.2018

Tuija Lind: Suomenlinnan arvot, miten säilyttää ne?

Suomenlinnan status maailmanperintökohteena velvoittaa säilyttämään paikan jälkipolville. Historiallisten kohteiden kehittämisen pohjana on aina arvokeskustelu. Ensin on määriteltävä, mikä on Suomenlinnassa arvokasta, jotta sen voi säilyttää.

Suomenlinnalla on eittämättä historiallinen arvo. Paikka todistaa valtasuhteita ja sodankäyntiä sekä on tärkeä osa laivanrakentamisen historiaa. Sen kolmelta vuosisadalta peräisin olevat linnoituslaitteet ja rakennukset liittyvät Suomen historiaan. Fyysiset puitteet on helppo todeta arvokkaaksi. Ne ovat jotain konkreettista. Ylläpidettynä ja taidolla restauroituna rakennukset säilyvät myös tulevaisuuteen.

Suomenlinnalla on myös käyttöarvo. 1970-luvulla syntyneiden suunnitelmien mukaan paikkaa on kehitetty elinvoimaisena yhteisönä. Suomenlinnasta ei haluttu ulkoilmamuseota vaan asuin- ja työympäristö, joka on samalla virkistyspaikka ja nähtävyys. Kun käyttö suunnitellaan rakennusten ehdoilla, rakennusperintöä sekä säilytetään että hyödynnetään.

On tärkeää ymmärtää muutosten vaikutus pysyvinä pitämiimme arvoihin. Käyttöarvo voi olla myös uhka historiallisille arvoille ja aitoudelle. Itse koen kasvavat kävijämäärät uhkaksi Suomenlinnan maisemalle ja tunnelmalle ja toivon, että Suomenlinnan suosio matkailukohteena ei uhkaa näitä arvoja.

Eheys ja aitous ovat kriteereitä, jotka liitetään erityisesti maailmanperintökohteisiin. Suomenlinnaa voi pitää eheänä, sillä itse linnoitus ja sitä ympäröivä merimaisema ovat niin hyvin säilyneet, että linnoituksen alkuperäisen idean voi edelleen hahmottaa. Kokonaisuuteen rakennetut lisäykset on tarkoituksella suunniteltu niin, etteivät ne kiinnitä huomiota itseensä.

Suomenlinnan aitouden määrittely on monimutkaista. Suomenlinna on kokonaisvaltainen kokemus. Aitous koostuu monesta osatekijästä ja niiden välisestä tasapainosta. Se syntyy myös vastakkaisuuksista, suunnitellusta ja sattumanvaraisesta, pysyvästä ja tilapäisestä, vaalitusta ja villiintyneestä. Se muodostuu monimuotoisuudesta.

Suomenlinnan maisema rakentuu suojeltujen pisteiden välitiloista, kasveista ja kenttäkivistä, puistoista ja joutomaasta. Välitilat ovat kuin tavuviivoja, jotka pitävät kokonaisuutta kasassa. Niiden aitousaste koostuu yksityiskohdista, sekä ihmisistä joille Suomenlinna tarjoaa kiinnekohdan.

Suomenlinna voi olla muistojen paikka. Linnoitus on monen koti, työpaikka tai koulu. Se tarjoaa lähes jokaiselle jotain mielenkiintoista tai nautinnollista. Paikan henkeen kuuluu ajoittainen rauha – mahdollisuus yksityisyyteen meren äärellä.

Mitä sinä arvostat Suomenlinnassa?

 

Tuija Lind
yliarkkitehti
Suomenlinnan hoitokunta

 

 

 

Kaikki uutiset

Kommentit

Aarni Kivinen

Ympäristö koostuu myös ihmisistä. Haluaisin, että myös jatkossa Suomenlinnassa asuisi eri-ikäisiä, eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvia ja Suomenlinnan monimuotoisuutta arvostavia suokkilaisia. Asuntojen haussa voisi ottaa huomioon, että erityisesti lapsiperheitä olisi asukkaissa. Päiväkoti, koulu, kirjasto ja kauppa kuuluvat tavalliseen kaupunginosan elämään. Jos mennään turismin kärki edellä, paikka muuttuu pelkästään turistikohteeksi (esim. Venetsia). Onhan myös niin, että turistitkin arvostavat aitoutta.
Sama pätee fyysiseen ympäristöön. Suomenlinna on rakennettu linnoitukseksi. Pittoreskejä kukkaistutuksia vähemmän ja ryssänkaalia enemmän. Myös yrittäjät ovat vaarsssa ajatella, että turistipaikkojen pitää näyttää turistipaikoilta. Todellisuudessa yhä suurempi turistien joukko etsii nimenomaan paikallista tunnelmaa. Rouheus kuuluu tähän paikkaan. Eikä tämä koskaan ole ollut myöskään taloudellisen ajattelun riemuvoitto. Valtava taloudellinen panostus linnoitukseen, joka muistetaan puolustautumismielessä lähinnä antautumisesta. Kaikki ei ole mitattavissa rahana. On myös tärkeää miltä tämä ”Suomen käyntikortti” näyttää ulospäin. Vuokraa ja turistituloa pitää toki saada sen verran, että Suomenlinnan ylläpito pysyy mahdollisena. Jos kokoustilat eivät myy tarpeeksi, nekin voisi muuttaa asumiskäyttöön ja vuokraa saisi myös arkena. Paikka pysyy hyvässä kunnossa, jos siellä asutaan ja ollaan toimeliaita. Asialliset hommat hoidetaan (asunnot säilyvät asumiskelpoisina/ne hoidetaan asumiskelpoisiksi), muuten olkaamme rouheita.

Kaisu Kujanpää

Olen samaa mieltä Aarnin kanssa, ja tuo rouheus on ihana ja armollinen huomio!

Omien arvojen esiintuomisen lisäksi, on mielestäni hyvä tarkasti huomioda, miten rahalliseen tuottoon perustuvat arvot muokkaavat asuinpaikkaamme, tätä elävää kylää, eriarvoisempaan suuntaan mm. ajamalla ihmisiä pois kodeistaan.
Rahallisen tuoton perässä juokseminen ei tee oikeutta nykyajalle, vaan perustuu mielikuvituksettomaan ahneuteen ja pelkoon. (Eikös ne sodatkin noihin pohjaa?)

Uskon tästäkin yhteisöstä löytyvän tarpeeksi luovuutta, jotta hoitokunnan mahdollisiin budjettiahdistuksiin, ulkopuolisiin vaatimuksiin tai sisäisiin tulospelkoihin avautuu uusia rauhaa rakentavia, budjettia tasapainottavia käytännön ehdotuksia.
Siksi orgaaninen suunnittelu yhteisön jäsenten kanssa, jo silloin, kun budjetteja aletaan käsittelemään, on kannatettavaa.
Vaikka budjetteja on lyöty lukkoon, voi niitä kyseenalaistaa ja uusia ehdotuksia tehdä. Sitähän Suomessa kuulutetaan, innovatiivisuutta!

Eräs vahvimpia esimerkkejä lähivuosien yhteisöinnovatiivisuudesta on ollut Islannin pankkikriisin ratkaisu: Yhteisö ilmaisi omat arvonsa kuuluvasti, ja osoitti, että valtaa käyttävien kuuluu palvella kansaa, ei toisin päin. Vaikka pykälät ja päätökset olisivat mustaa valkoisella, on järjen käyttö, sydämen kuuntelu, sekä empatiaan tukeutuminen sallittu. Maailma ja sen käytännöt muuttuvat, kun uskallamme ilmaista ääneen itsemme. (Minäkin toivoisin olevani paljon osaavampi kirjoittamaan tätä, mutta päätin näyttäytyä näin rouheana, kuin olen…. =)

Näkyvissä olevat haasteet voivat olla siten edelleen mahdollisuus toteuttaa viime vuoden TOGETHER-teemaa käytännössä. Mehän voimme harjoitella luovaa kommunikaatiota, ja innovatiivisuutta siten, että jopa uhkaaviksi nousseiden vuokrankorotushalujen sijaan löydetään kekseliäitä ja toteuttamiskelpoisia ideoita, jotka voidaan esitellä esimerkiksi suoraan OPM:lle.

Vanhanaikaisen ajattelun aiheuttamaa käytäntöjen kankeutta on mahdollista ohittaa nöyrällä ja leikkisällä mielellä, tietoista läsnäoloa harjoittamalla ja yhdessä toimivia keinoja pohtien.
(Onneksi meidän ei tarvitse olla huippujohtajia käyttääksemme hyväksemme näitä samoja keinoja, joista konsulttien johdolla maksetaan maailmalla isoja summia.)

Mindfulness on jokaisen yhteisön jäsenen mahdollisuus kohdata haastava tilanne tasa-arvoisessa, joustavassa yhteydessä, eli luottamusta kasvattavassa luovassa osallisuudessa.

Olen ymmärtänyt, että taloudellisista ym. haasteista käydään jo ns. virallista keskustelua, mutta en tiedä missä, milloin, ja ketkä. Niinpä käytänkin tämän foorumin mahdollisuutena astua esiin ja ilmaista kiinnostukseni olla osallinen. Minut saa siis kutsua mukaan! Jos Sinäkin olet valmis, niin kutsun sinut kommentoimaan!! Tällaisista rouheista jäsenistä yhteisömme koostuu… =)

Minä arvostan Suomenlinnassa tätä matalankynnyksen mahdollisuutta rakentaa käytännönläheisesti elävää, byrokraattisia rajoja rikkovaa, yhteisöllisestä tietoisuudesta ja rauhan perinteestä ammentavaa, innovatiivista, sekä empaattista KYLÄÄ.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *