Maailmanperintö­sopimus

Maailmanperinnön katsotaan olevan koko ihmiskunnan yhteistä omaisuutta ja pääomaa, ja siten sen suojelu on maailman kaikkien maiden asia. Maailmanperintösopimus on maailmanlaajuinen päätös edistää ainutlaatuisen kulttuuri- ja luonnonperinnön vaalimista ja säilyttämistä tuleville sukupolville.

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO hyväksyi vuonna 1972 kansainvälisen yleissopimuksen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi.

Lisää arvostusta ja levittää tietoa

Maailmanperintösopimuksen tavoitteena on eri kansakuntien ainutlaatuisen perinnön arvostuksen lisääminen ja sitä koskevan tiedon levittäminen. Sopimukseen perustuvalla kansainvälisellä yhteistyöllä voidaan pelastaa, vaalia ja kunnostaa yleismaailmallisesti merkittävää kulttuuri- ja luonnonperintöä.

Sopimuksen ratifioineet valtiot voivat ehdottaa kohteita maailmanperintöluetteloon. Luettelon kohteista päättää Maailmanperintökomitea, johon kuuluu 21 jäsenmaata. Komitea seuraa maailmanperintökohteiden tilaa ja suuntaa maailmanperintörahaston varojen käyttöä.

190 maata

Alkuvuonna 2014 sopimuksen olivat ratifioineet 190 maata. Suomi ratifioi maailmanperintösopimuksen vuonna 1987.

Loppuvuodesta 2013 Suomi valittiin Maailmanperintökomitean jäseneksi neljäksi vuodeksi.